Valmentajayhteistyö

Valmentajayhteistyö on sananmukaisesti valmentajan ja urheilijan välistä yhteistyötä. Katso videolta, mitä Nuorten olympiavalmentajat Veli-Markus Melleri, Marjoona Teljo ja Lauri Kolomainen pitävät tärkeimpinä asioina nuorten urheilijoiden valmennuksessa.

Valmentaja elää urheilijan rinnalla harjoituksissa ja kilpailuissa päivittäin. Valmentaja onkin urheilijan valmentautumisen tärkein tukihenkilö, jolta laji- ja valmennustietämyksen lisäksi odotetaan mm. esimerkillisyyttä, yhteistyökykyä, vuorovaikutustaitoja, vastuullisuutta ja omistautumista.

Valmennussuhde on parhaimmillaan avoin ja hyvä ihmissuhde, jossa molemmat voittavat. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta keskinäinen kunnioitus ja yhteiset arvot ovat hyvän ja tuloksellisen yhteistyön perusta.

Valmentajasuhde on erilainen yksilö- ja joukkuelajeissa. Joukkuelajeissa urheilija-valmentaja -suhde jää usein kaukaisemmaksi. Joukkuelajeissa, toisin kuin yksilölajeissa, urheilija myöskään harvoin valitsee valmentajaansa.

Valmentajalta odotetaan asiantuntijuutta

Kokonaisvaltainen valmentautuminen vaatii useiden eri osa-aluiden tuntemusta. Yhteistyökyky ja verkottuminen ovat taitoja, joita vaaditaan myös valmentajalta, jotta hän löytää eri alueiden asiantuntijoita ympärilleen urheilijan valmentautumisen tueksi.

Jos urheilijan valmennustiimi koostuu useista eri osa-alueiden, kuten fysiikkavalmennuksen, ravitsemuksen ja lajitaidon eri asiantuntijoista, on tärkeää, että vastuu valmentautumisen kokonaisuudesta on yhdellä henkilöllä.

Alla Mäkelänrinteen apulaisrehtori Simo Tarvonen pohtii kokonaisvaltaisen valmennuksen ja urheilijan kokonaisympäristön kenttää.

Urheilija opiskelee omaa valmentautumistaan

Valmentajan osaamista arvioidaan urheilijan suoritusten ja valmentajan oman ammattitaidon kehittymisellä. Urheilija saa valmentajalta asiantuntevaa ohjausta ja valmentaja pystyy yhä kehittämään osaamistaan urheilijalta tulleen harjoitus- ja kilpailusuorituspalautteen myötä. Hyvässä valmennussuhteessa sekä urheilija että valmentaja kehittyvät valmennusprosessin aikana.

Valmentajan ja urheilijan keskinäinen suhde voi muuttua vuosien saatossa. Nuorempana kritiikittömästi valmentajaansa totellut urheilija oppii iän ja kokemuksen myötä kuuntelemaan itseään ja arvioimaan kehonsa tuntemuksia uudella tavalla. Jossain vaiheessa valmentajan rooli muuttuu sparraajaksi urheilijan johtaessa itse valmennusprosessiaan.

Elämänmuutokset saattavat myös vaikuttaa valmennussuhteen muutokseen. Kun nuori urheilija muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, voi päivittäinen valmentautumisessa mukana oleminen olla vaikeaa, jolloin  vastuuta on jaettava toisen valmentajan kanssa tai luovuttava urheilijasta kokonaan. Sopeutumista uuteen tilanteeseen vaatii myös urheilijan valinta vaikkapa lajiliiton valmennusryhmiin, jolloin valmentautumisen suunnittelussa ja osin toteutuksessakin on mukana myös liiton päävalmentaja.

Uralla voi tulla eteen myös tilanne, jolloin urheilija tai valmentaja toteaa, ettei valmentajalla ole enää eväitä urheilijan nostamiseksi uudelle tasolle. Silloin on edessä valmentautumisyhteistyön päättäminen. Yhteistyön päättyminen on luopumisprosessi, jota helpottaa avoin keskustelu.