Huipulle pääsee vain järkevästi harjoitellen

Kansainvälisen tason huippu-urheilijaksi pääseminen edellyttää valtavan määrän työtä, järkevää työtä. Lisäksi huippu-urheilijan on opittava pitämään huippu-urheilijan elämäntavasta, mikä tarkoittaa säännöllistä ja terveellistä ravintoa, riittävän pitkää ja levollista yöunta sekä säännöllistä päivärytmiä. Kyse on siis oman kehon ja mielen hyvinvoinnista.

 

Jaa sivu: Facebook Twitter


Harjoittelu

Kokonaisuuden hahmottaminen

Koko päivärytmi tulee rakentaa huippu-urheilun ehdoilla. Toki huippu-urheilijakin voi joskus osallistua ikätovereidensa kanssa ”yhteisiin rientoihin”, mutta huomattavasti rajoitetummin. Huippu-urheilijan elämäntavasta joko oppii pitämään tai sitten ei.

Motivoituneet urheilijat ovat usein valtavan huolissaan, jos suunniteltua päivän harjoitusta joudutaan muuttamaan tai joskus jopa perumaan esimerkiksi sairauden takia. Jokainen harjoitus on tärkeä ja tulee tehdä huolella, mutta kehittyminen ja menestys eivät kuitenkaan ole kiinni yhdestä harjoituksesta, tai, viikosta tai edes kuukaudesta. On tärkeää hahmottaa urheilijan koko urajana ja asettaa tavoitteet riittävän pitkälle aikavälille, jotta voi järkevällä tavalla kehittyä kohti oman suorituskyvyn rajoja.

Huippu-urheilijan polun alkupäässä on tärkeää oppia harjoittelemaan säännöllisesti. Aloitusvaiheen jälkeen rakennetaan perusta, jossa luodaan kuhunkin lajiin vaadittava fyysinen ja motorinen pohja. Useissa lajeissa tuo rakennusvaihe ajoittuu noin 15-22 –vuoden vaiheille. Aikuisiän huippu-urheiluvaiheessa pyritään sitten optimoimaan rakennusvaiheessa tehty työ. Kyse on edelleen kovasta, mutta jalostuneemmasta työstä.

Kuormitus ja palautuminen

Kaikki asiansa osaavat valmentajat ymmärtävät superkompensaatio –termin merkityksen, mutta myös urheilijoiden tulee se oppia. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että kehoa pitää kuormittaa ja sen jälkeen kehon pitää saada palautua, jotta suorituskyky voisi nousta uudelle tasolle. Eli harjoittelu ei saa olla tasaista puurtamista, vaan sen tulee olla ajatuksella rytmitettyä. Rytmityksen merkitys korostuu kilpailukaudella, jolloin pitää saada se kaikkein paras tulos esiin. Perusharjoittelukaudella on uskallettava harjoitella paljon ja kovaa ja kilpailukaudella on kevennettävä harjoittelua riittävästi, jotta paras kunto tulee esiin. Ohjeet kuulostavat yksinkertaisilta, mutta vaativat erityisesti uran huippuvaiheissa urheilijalta vahvaa itseluottamusta ja itsensä tuntemista sekä hyvää urheilijan ja valmentajan välistä vuorovaikutusta. 

Harjoittelun määrä/laatu ja urheilijan ajankäyttö

Tyypillisesti huippu-urheilu-ura kestää noin 15-vuotiaasta noin 30-vuotiaaksi, aloitus- ja rakennusvaiheen kautta huippuvaiheeseen. Viikossa harjoitellaan minimissään 18-20 tuntia, esimerkiksi 6 x 3 tuntia. Vuositasolla harjoitus-/kilpailuviikkoja on noin 50. Harjoitus- ja kilpailutunteja 15 vuoden aikana kertyy em. luvuilla 13500. Parhaiten lahjakkaista pärjää se, joka tekee nuo tunnit laadukkaimmin.

Jotta harjoittelun laatu olisi riittävän hyvää, tulee urheilijan huomioida varsinaisen harjoitteluvaiheen lisäksi valmistautumiseen ja harjoituksista palautumiseen tarvittava aika. Tuolloin päivittäinen urheiluun kulutettava aika nousee helposti kuuteen tuntiin ja jopa yli. Tästä voidaan päätellä, että huippu-urheilijan päivä todellakin vaatii erityisjärjestelyjä.

Vaikka huippu-urheilijan harjoittelu ja elämäntapa vaikuttaa vaativalta, on se silti antoisaa ja siihen on todellisia mahdollisuuksia vain harvoilla. Oikein oivallettuna urheilijan elämä on hauskaa ja mielekästä kaikkine pettymisineen ja onnistumisineen!

 
Urheilijan terveys

Kehon huolto ja palautuminen

Harjoituspaikat ja varusteet


Suomessa kilpailtavat urheilulajit

Työkaluja

PDF-tiedostoAktivoiva alkulämmittely (31 kB)
Salibandyvammojen ennaltaehkäisystä väitöskirjan tehneen Kati Pasasen tutkimuksessaan käyttämä lämmittelyohjelma.
Tuntematon tiedostomuotoEsimerkki urasuunnitelmasta (42 kB)
Tuntematon tiedostomuotoEsimerkki kausiarvionnista (38 kB)